SELISELI TEKOSYITÄ
Sen jälkeen kun annoin elämäni Jeesukselle, en ole ottanut melkein yhtäkään selfietä.
Sitä ennen mun insta oli täynnä naamakuvia ja videoita itsestäni.
Jossain vaiheessa se alkoi tuntumaan minusta jotenkin väärältä. Jopa ylimieliseltä. Ja nyt huomaan, että puhelimeni on täynnä vauvakuvia, mutta itsestäni minulla ei ole mitään hyvää kuvaa :(
Mun selfiet näyttää nykyään kutakuinkin tältä.
Minä laittamassa miehelle kuvakuulumisia sairaustuvalta.
"Hengissä ollaan!"
Postaukseni pointti ei ollut selfiepuutteen harmittelu, vaan mielipiteen jakaminen aiheesta, jonka selfiepuutteen miettiminen sai aikaan. Nimittäin:
Milloin itsensä rakastaminen muuttuu itserakkaudeksi?
Tää oli aihe, josta olen tänään käynyt paljon mielenkiintoisia keskusteluita läheisteni kanssa.
Mulle on muutaman kerran sanottu elämäni aikana, että olen ylimielinen, mutta rehellisesti minusta tuntuu, että sana on sekoitettu itsepäisyyteen ja sarkastiseen käytökseen.
Joojoo, on se sarkastisuuski ihan pirun ärsyttävää - ei sarkastiselle ihmiselle :P
mutta tekeekö se minusta ylimielisen?
Esimerkiksi siskoani ärsytti yks kerta kun jokaiseen tekooni löysin syyn, ja jokaiseen syyni vastaväitteeseen, löysin myös selityksen. Manipulaatiota(ko)!
"Joskus on vain hyvä lopettaa selittäminen ja myöntää tehneensä väärin." sanoi rakas siskoni.
Hän oli oikeassa. Yritin sitten perään selittää, että tarkoitukseni ei todellakaan ollut siirtää syyllisyyttä niskoiltani, mutta sitten havahduin taas selittäväni.
Minun piti siis oppimalla oppia syiden luettelemisen sijaan, myöntää virheeni heti alussa ja pyytää anteeksi. Selittämisen voi korvata kertomalla, ettei tarkoitus ollut loukata (jos ei ollut) ja se riittää. Syitä sinun ei tarvitse antaa, eikä toisella ole oikeutta niitä vaatia. Ystävällistähän se on perustella ja korjata väärinymmärrykset, mutta ilmankin asia usein selviää.
Ennen selittelin käyttäytymistäni kaikille ja tarvitsin myös syyn muiden käytökseen. Nyt tiedän, että se vaan kumpusi epävarmuudesta.
Nyt itsevarmuutta keränneenä, herää kysymys missä menee itsevarmuuden ja ylimielisyyden häilyvä raja?
Keskustelut läheisteni kanssa tästä aiheesta, tiivistin yhteen lauseeseen:
Itsevarmuutta on pitää itseään parempana kuin eilen, ylimielisyyttä on pitää itseään parempana kuin muut.
Mutta nyt jatkamaan monopolin peluuta!
Ja joo, oon häviöllä ;(((
: Xenia
0 Comments