Olemme ystäviemme kanssa lähiaikoina aika paljon puhuneet kulttuurista, joka uuvutti meidät kaikki jossain kohtaan. Kulttuuri, jossa heräät aamusalille päivittäin, yrität lukea kirjan viikossa, annat 110% töissä ja ylläpidät kaiken päälle vielä suurta sosiaaliverkostoa. Se kulttuuri, jossa kiireisyys tarkoittaa samaa kuin tuottavuus.
Olen itse kasvanut termien " no pain, no gain" "ei saavutuksia, ilman kipua" ja "work hard, party harder" " ei hupia ennen työtä" ympäröimänä.
Hustle kulttuuri on porattu syvälle mieleeni, niinkuin varmaan aika monella muullakin milleniaalilla.
Meidän Girl Boss erat on saanut meidät uupumaan, sillä naisia ei ole luotu grindaamaan 24h syklillä. Meidän kierto on sen kuukauden pituinen ja joka viikko näyttää eriltä.
Miehen sykli on sen 24h, joten mitä jos kaikki aikoinaan katsomani videot hustlaamisesta, olikin tarkoitettu miehelle?
Meinaan juuri niitä motivaatiovideoita, jossa taustalla pyörii kaunis video, mutta miesääni huutaa sua heräämään aiemmin kuin muut ja aloittamaan panostamaan itseesi paremmin kuin koskaan ennen. Jep, just ne videot.
Ehkä tää kiireisyyden korokkeelle nostaminen, juontuu mulla lapsuudesta asti.
Meillä oli sanonta taloudessa, kun joku istahtaa lepäämään:
"Eikö ole parempaa tekemistä? Mene vaikka tiskaamaan astiat."
Lepo oli yhtä kuin laiskuus, ja jos et ollut kiireinen, et ollut menestynyt.
Lepo oli yhtä kuin laiskuus, ja jos et ollut kiireinen, et ollut menestynyt.
Parhain asia mitä olen siis oppinut uupumismatkastani oli elää kiertoni mukaan. En suinkaan joka aamu saliurheile kuten ennen, joskus kevyt venyttely tai pikasiivous riittää, joskus kehoni ei jaksa yhtään mitään ja annan itseni luvan kanssa vain olla.
Kierrossa eläminen on seuraava postaukseni, joten siitä myöhemmin lisää.
Se tärkein asia mitä sitten opin matkastani oli erottaa milloin olin väsynyt, milloin uupunut tai muuten vain allapäin.
Väsyneenä tarvitset lepoa ja unta, uupuneena tarvitset mielekkäämpää tekemistä, mieluiten yksin ja surulliselle mielelle kannattaa löytää syy ja keskusteluapua.
Itse erotan ne tekemällä, ei pohtimalla. Tekemällä olotila lähtee, eli jos lepo ei auta, et ole väsynyt, jos keskustelu ja tunteiden purkaminen ystävälle ei auta, et ole allapäin. Surufiilikset saattavat myös kuulua esimerkiksi masennukseen.
Masennuksen ja uupumuksen erotuksen jätän mielummin ammattilaiselle, enkä blogissani ota kantaa siihen mistä minulla ei ole kokemusta.
Post partum aikana, väsynyt on se sana joka kuvaa mua parhaiten :') ja mun onkin tärkeää ottaa päivä kerrallaan - vauvavuosi kun on ennalta arvaamaton.
Osaatko sinä erottaa uupumuksen väsymyksestä?
: Xenia
0 Comments