Pojat tekevät läksyjä yläkerrassa, hellalla on tonnikalapasta vetäytymässä ja edessäni leikkii pikkuinen mikkiasuinen rakas.
Elämä on aika jees.
Otin tammikuun itselleni kokonaan ja keskityin sataprosenttisesti pinkki takaisin- haasteeseen, sillä koin olevani hieman hukassa identiteettini kanssa.
Viime katsauksessa tuskailin treenien ja ruutuajan kanssa.
Tänä päivänä voin ylpeänä sanoa, että päivittäisen lenkin lisäksi treenaan 3 kertaa viikossa ja ruutuaika huitelee minimaalisella tasolla - kiitos someäppien poiston.
Aika pitkälle olemme siis päässeet! :)
Olen tammikuun aikana tosi paljon ajatellut tätä vuotta ja tavoitteitani sille.
Odotukset on korkealla, enkä aio niitä laskea.
Kuten viime vuonna, minulla on yksi päätavoite tälle vuodelle, jolle tulen luomaan alatavoitteet.
Mikä on sitten tavoitteeni? No haluan ottaa elämäni omiin käsiini.
Haluan olla elämäni CEO
Mitä se sitten tarkoittaapi?
CEO, eli toimitusjohtaja, huolehtii, että luodut stragediat toteutuvat suunnitelman mukaisesti päivittäin niin, että tuloksia syntyy.
Hän myös vastaa taloudesta ja henkilöstöstä.
Eli selkeytettynä minä haluan luoda itselleni stragediat, joilla saavuttaisin unelma elämäni ja haluan myös vastata niiden kulusta täysin.
Huolehdin elämääni kuuluvat henkilöt niiden paikoilleen: tuen niitä ketkä ovat tukeneet, annan potkut ihmisille, ketkä eivät enää elämääni kuulu ja ylennän ne henkilöt ketkä sen ansaitsee.
Haluan näyttää kiitollisuuteni konkreettisesti sekä arvostaa avoimesti ja kuuluvasti.
CEO:na olen myös vastuussa kotitaloudestamme.
Haluan tänä vuonna ahertaa kotiäitinä, yhtä hyvin kuin töissäkin. Sillä onhan minun työ super tärkeää. Minun työhönhän kuuluu, että kotona kaikki sujuu ja lapsilla on lapsuus minkä he ansaitsevat. Mikä sen tärkeämpää?
Haluan siis, että arkemme sujuu mahdollisimman sutvikkaasti, sillä jos kotona jyllää kaaos, teinit riitelee, vauva kitisee väsymystä, ei kotona oo varmaa kiva olla kellekkään.
En enää aio odottaa muiden lupaa elää elämääni.
Mies ei päässy ajoissa töistä?
Lapset ei innostuneet museovierailusta?
Ystävät peruutti viime hetkellä?
Ei se mitään, menen yksin, sillä ainainen joustaminen ja loputon ymmärtäminen ei loppujen lopuksi auta tai kehitä yhtään ketään.
Junnaan vain vuodesta vuoteen paikoillani asioissa, missä haluaisin kehittyä, sillä odotan muita😐
Haluan myös mennä empatia edellä tänäkin vuonna, mutta ennenkaikkea haluan oppia antamaan empatiaa itselleni ja palauttaa juttuja elämään, joita ennen tykkäsin tehdä.
Otin jopa selfienkin pitkästä aikaa xD
Mikäs on sinun 2026 vuoden tärkein tavoite?
: Xenia
