VAUVAN KEHITYS, JÄLKITARKASTUS JA MUUTA



Jälkitarkastus tuli ja meni. 
Rehellisesti sanoen olen pettynyt käyntiin. 

Erkaumaa ei tarkistettu vaikka pyysin, koska treenaamisen saa kuulemma vasta aloittaa nykyään n. 5kk synnytyksestä. Mikä oli mulle uutta tietoa.
Sisätarkistusta ei ollut tarvetta tehdä ja vauvan rokotuksiin painostettiin.

Meillä ei ollut meidän oma hoitaja tällä kertaa, eikä tämä tiennyt melkein mitään raskausmatkastani. Jouduin selittämään monta kertaa, että päätös on juteltu lääkäreiden kanssa läpi ja tehty reumalääkitykseni takia. Vauva rokotetaan vasta 1v jälkeen. Tutkimuksia on tehty liian vähän ja esimerkiksi elävät rokotteet ovat päätyneet jopa joidenkin vauvojen kohtaloksi.

Sitäpaitsi, jos päättäisin olla kokonaan rokottamatta, olisi tämä vain ja ainoastaan meidän perheen oma päätös, eikä siitä mielestäni saa syyllistää.


Reumalääkärissä meni semi hyvin, nykyään tuntuu, että lääkäreiltä puuttuu empatia, mikä varmasti selittyy työmäärällä ja kiireellä. Kumminkin sitä ihmisenä saa harmittaa ja niin harmittikin. 

Olen oppinut lukuisista lääkärikäynneistä, että potilaana sinulla on vastuu sekä oikeus korjata lääkäriä, jos tämä ymmärsi tai muisti jotain potilashistoriastasi väärin. Lääkäritkin on vain ihmisiä, eikä ne aina ehdi lukemaan esitietoja ennen käyntiäsi.

Usein olen vain hiljaa harmittomien väärinymmärysten aikana, kuten esimerkiksi nimen ääntämisessä, koska en halua nolostuttaa lääkäriä. Xenia luulisi olevan helppo ääntää, mutta kaikkea Chenian ja Nesnian välillä on elämäni aikana kuultu. 

Välillä tulee epämukavia tilanteita. 

Esimerkiksi nyt lääkäri ihmetteli huokaillen miksen ollut aloittanut jo reumalääkettä, milloin kyllä sanoin suoraan, että juuri sen kysymyksen kanssa soitin teille synnytyksen jälkeen ja vastauksena oli odottaa tähän lääkärikäyntiin. Mainitsin myös haavan ja paranemisprosessin, mikä on este lääkkeen aloitukselle, mihin lääkäri sitten mumisten nyökkäili - Niin totta, haava, totta.

Eli tässä tilanteessa olisi voinut huokailut ja syyllistämisen jättää keskustelusta kokonaan pois, mutta pyyhitäänpä kaikki ja oletetaan, että hänellä oli huono päivä. 

Oli miten oli, sain luvan aloittaa lääkkeen heti mikä vei nivelkivut jo onneksi heti seuraavana päivänä.

 



Kun synnytin, etsin netistä eri viikkoisten vauvojen päivärytmejä, ihan vain mielenkiinnosta mitä tuleman pitää. En löytänyt paljoa infoa, joten ajattelin tehdä itse pienen esittelyn jokaiselta kuukaudelta, ehkä jollakin muulla kiinnostaa nää yhtä paljon.

Beibe 1kk

Uni

Vuorokausirytmi, tarkoittaen monelta vauva aloittaa päivänsä ja monelta haluaisi mennä yöunille, noin 5.00-17.00

Mikä ei ole omaan unirytmiin yhtään sopiva, joten alkuun keskittyminen meni aika paljon yön ja päivän erotuksen treenaamisessa. 5 aamulla kun vauva heräsi juttelemaan, jatkoin yön aikana tapahtuvaa hiljaista vaipanvaihtoa, verhot pysyivät kiinni ja vaavi oli sen ajan mitä jaksoi olla hereillä, meidän sängyssä. Vauva nukahti hyvin nopeasti uudestaan ja ylös nousimme 8-9 välillä. Iltaunille nukahdettuaan, jos vauvaa yritti vähänkin herättää, hän alkoi itkemään merkiksi, että pitäisi jatkaa unta, mutta 17 pidimme silti verhoja auki, eikä ääniä varottu sinne 20 asti.

Ensimmäinen kuukausi meni aivan vauvakuplassa. Vauvan unen tarve on suurin alussa ja hän simahtikin usein heti syötyään uudestaan. Päikkäreitä oli monta ja pituudet vaihteli päivästä toiseen. Emme nousseet paljoa sängystä, välipalat ja ruoan mies toi suoraan sänkyyn. 

Vauva nukku pääosin sylissä tai imetystyynyllä kun minä katselin sarjoja ja hyvän olon leffoja. Sitteri ja pinnasänky ei vielä tällöin kelvannut. 

Tätä kuplaa on oikeasti ikävä, sillä nyt kun vauva on 2kk, hän ei enää nukahda tissille muuta kuin yöllä, joten silloin kun tekisi mieli pitää leffamaratooni vauvan kanssa sängyssä, eipä se enää onnistu. 

Muistahan nauttia tästä ajasta💜

Ruokailu

Imetin vauvaa pyynnöstä ja maitoa tilattiinkin tunnin välein muutama päivä putkeen, päivällä sekä yöllä. Oli yöunet äidillä olemattomat, mutta onneksi mitään ei tarvinnut päivällä tehdä, eikä aivoja pahemmin käyttää. 

Vatsa toimi vaihdellen, kakkaamisrefleksi oli vielä automaattinen ja joka vaipasta löytyikin sekä pissaa, että kakkaa, jokaisen syötön jälkeen. 

Ilmavaivoja ja maidon nieleskelyä oli normaali määrä. Jokaisella vauvalla on näitä vaivoja, sillä vauvan suolisto kehittyy kunnolla vasta kohdun ulkopuolella.  Röyhtäyttämiseen meni meillä aikaa ja yön aikana olikin tärkeä röyhtäyttää, ettei se aamuyöstä kostautuisi. 

Allergioiden tai refluksin oireita ei onneksi ole ilmennyt.

Valveilla

Rutiinia meillä ei ollut, mutta vauvan täytettyä 1kk aloin luomaan hänelle aamu- ja iltarituaaleja, mistä puhuin viime postauksessa

Valveilla hän jaksoi olla 1kk eteenpäin maksimissaan tunnin, eikä sen aikana tehty muuta kuin katteltu sylissä maisemia ja jutusteltu perheenjäsenten kanssa.

Kakkaamisrefleksi jäi ja kakkaamisen harjoittelu valvotti aamuyöllä, mutta noin 4 päivän jälkeen hän tajusi miten homma toimii ja yöt rahoittui itkusta. 

Vauva ei pitänyt vaunuista, eikä autonistuimesta. Ystävän neuvosta nostin vaunukopan pääpäätyä, mikä helpotti lenkkeilyä ja automatkoissa auttoi toisinaan musiikki tai tutti. Toisinaan ei mikään.

Beibe 2kk

Uni

Nyt vauvan rytmi on noin 8-20, joko tekniikkani tai ihan vain tuurin ansiosta. Päivän aikana vauva nukkuu viidet noin tunnin päikkärit. Uni maistuu nyt pinnasängyssä onneksi, mikä helpottaa arkea ja selkääni kovasti😁 

Uni alkoi enemmän maistua myös autonistuimessa ja vaunuissa, kunhan pysyimme liikkeellä, mutta kaikista parhainta on ollut silti vieläkin syli- ja kantoreppupäikkärit.

Ruokailu

Imetys pyynnöstä, noin 2h välein. Masuvaivat huomattavasti helpottunut opittuaan itse kakkaamaan, ilma pääsee siinä samalla pois. Pierujumppa on hyvä keino myös saada ilmaa ulos.

Röyhtäyttäminen on helppoa, yöllä vauva ei unen pöpperössä enää röyhtäise kun röyhtäytän, mutta välillä venyttää itseään kaarelle niin, että röyhtäsy tulee makoilessa. Jos en röyhtäytä, ei se näytä vauvaa enää haittaavan.

Valveilla

Rutiinia ei ole, mutta rituaalit käytössä ollut jo tovin. Herättyään teemme aamupesut; peppu, kädet, kasvot, kaulan ja kainalon poimut. Kaikki kuivataan kunnolla. Sitten rapsutellaan karstaa, harjataan hiukset ja öljytään se alue. Lopuksi vaihdamme päivävaatteet ja siinä onkin mennyt jo yli puolet valveillaoloajasta, mikä on hieman yli tunnin tällä hetkellä. 

Aamutoimien jälkeen juttelemme, vauva juo maitoa ja sylittelen hänet uneen, mistä siirrän pinnasänkyyn. Päiväunien kesto on vähän alle 1h ja herättyään menemme alas masuajalle. Vauva harjoittelee kovasti kääntymistä ja onnistuikin jo kaksi kertaa pyörähtämään vahingossa selältä masulleen. 

Värikkäät jutut kiinnostavat, sekä äänet ja musiikki. 

Yksin leluja katsellen viihtyy maksimissaan 20 minuuttia, mikä on riittävä aika keittää ja nauttia aamukahvit. 

Iltarituaalit ovat iltapesut; joka toinen päivä suihku/kylpy. Vauvahieronta ja unimusiikin kera pimeään makuuhuoneeseen. Yöt vauva nukkuu minun viekussa, sillä en ole vielä raaskinut nostaa pinnasänkyyn yöksi. Myös minä itse nukun paremmin näin, kuunnellen lähellä olevaa, tuhisevaa rakkauspakkausta.

Kerroin viime postauksessa, etten aamun jälkeen suunnittele vauvan päivää sen enempää, eli vielä hänen päivät menee paljon meidän menojen mukaan. Päikkärit nukutaan liikkeellä jos olemme liikkeellä ja kotona jos olemme kotona. Kesästä nautimme ja ulkoilemme paljon, sekä yksin, että ystävien kanssa. Säät ovat suosineet nyt keskikesäkuussa. Ei ole liian kuuma ulkoilla. Yksi rantareissukin on tullut vedettyä hyvillä lopputuloksilla. 

Kuumimman helleajan välttely, vauvalle UV-teltta, varjopäikkärit sylejä vaihdellen ja varalta valmiiksi ilmastoitu auto, sillä onnistui meidän perheen rantareissu. 💛

Kesä ilman kouluaamuja on ihan parasta aikaa. Lämpimät terassiaamut. Jäälatet ja jäätelöt. Elämää oppii arvostamaan päivä päivältä, enemmän ja enemmän. Pienistä jutuista alkaen.

Mitä vanhemmaksi sitä tulee sitä enemmän haluan juuri hiljaiseloa, eikä hustle kulttuurin kiirettä. Perhetapahtumat on muuttuneet entistä tärkeimmiksi, silloin näkee koko perhettä, mummit pääsee lellimään lapsenlapsiaan, serkut pääsevät leikkimään yhdessä. Meidän pojilla on kans ihan parhaat kummit, sekä ystävätädit ja sedät. Mistä olemme niin kiitollisia, sillä lasten kasvattamiseen todellakin tarvitaan se kylä.

Toivottavasti olette nauttineet kesästä yhtä paljon kuin me.

Ensi postauksessa kerron minkälaista on mun mielestä olla poikien äiti ja paljastan surinko sitä, etten tule saamaan koskaan tyttölasta.


🩷: Xenia




0 Comments