Aloin tavalliseen tapaan valmistautumaan huomiseen iltarutiinini aikana, mutta pian hoksasin, etten ehdikään tehdä kaikkea.
Olisi pitänyt valmistautua uuteen kouluvuoteen muutaman päivän ajan, eikä jättää kaikki edellisillalle.
Poikani ovat käyneet koulua jo 5 vuoden ajan, mutten yhtäkkiä enää muistanutkaa, mitä piti olla valmiina ekalle koulupäivälle.
Oli se sitten post partum aivot tai hyvin pidetty loma, jotain piti tehdä.
Viime vuonna päädyin tämän sisällön uhriksi ja tuli ostettua vaikka ja mitä.
Annoin poikani valita siistejä kyniä, pyyhekumeja ynnä muuta penaali krääsää, joista sitten ei ollukaan keväällä enää mitään jäljellä.
Poikani olivat vaihtaneet kavereidensa kanssa tai ihan vain lahjottaneet niitä eteenpäin.
"Lainasin sitä Joelille, joka lainas sen Rekolle ja Reko ei muista minne se meni."
tai
"Annoin sen Celinalle kun se oli sen mielestä hieno."
Oli miten oli, tänä vuonna menemme tylsillä, mutta hommansa hoitavilla, keltaisilla puulyijykynillä, valkoisilla kumeilla ja läpinäkyvillä viivoittimilla.
Siinä sitten hoputeltiin poikia suihkuun, kuunneltiin kitinää siitä kumpi menee ensin, siitä kuinka on väärät housut huomiselle valittu, kuinka poikani muisti leikkivänsä penaalilla keväällä, muttei muista mihin se oli leikin jälkeen päätynyt.
Yritin itse kovasti olla sortumatta kitinään.
Vauvan iltarutiinin jälkeen musta tuntui, että minusta oli imetty kaikki mehut tälle illalle ja onneksi mies huomasi tämän myös.
Minä kömmin vauvani viereen ja mies jatkoi iltahulinan parissa yksin.
Siinä sitten imettäessä otin kännykän käteeni ja ensimmäisenä tik tokissa tulee video, missä selitetään melkein 4kk vauvan rintaraivarit.
Ja kun nainen sanoo videolla
"Et tee mitään väärää, ei ole sinun vika."
Alan pillittämään.
Ylikuormitukseni purkaantui kyyneliin.
Mainitsin vauvan 3kk updatessa rintahulinoista ja ne onkin nyt yltyneet rintaraivareiksi. Jo niin hankaliksi, että aloin pelkäämään maitoni loppuvan kesken.
Yöt menee tissillä, päikkärit nukutaan tissillä.
Tissiä vedetään, syljetään pois ja heti perään koitetaan ahmia ahnaasti takaisin. Pää kääntyilee ja vääntyilee, ja huuto käy ku vauvalla menee hermo.
Maitoa mulla vuotaa vaatteiden läpi, mutta silti joka syötöllä stressaan sen riittävyyttä.
Hormoonit saa mut järjiltään.
Tällä hetkellä imetän, itken, vuodan maitoa ja kirjoitan tätä postausta samalla.
Kuka sanoi, ettei äidit pysty kaikkeen? xD
Back to school, back to business.
Keskiviikko
Mikään ei saa mua nii motivoituneeksi kuin jonkin uuden alku.
Muistan itse aina odottaneeni innoissaan koulun alkua, sillä se toi elämääni rytmiä ja rutiineja.
Ja rutiineja minun täytyykin muuttaa hieman, jotta ne sopivat meidän uuteen kouluarkeen.
Istun tällä hetkellä terassilla aamurutiinin päätteeksi. Suljen raamatun ja laitan kuulokkeista soimaan lempparin musalistan keskittymiseen ja suunnitteluun.
Avaan kannettavani ja selaan tavoitteitani läpi.
Sitten palaan ajassa taaksepäin ja selailen vanhoja tavoitteita.
Ennen kun olin oppinut tavoitteiden tarkeyden elämälleni, tein lukuisia uuden vuoden lupauksia, joista harva kävi toteen.
Ja yks päivä sitten otin härkää sarvista ja päätin suunnitella vuoteni etukäteen.
Aloin antamaan joka vuodelle oman teeman, ja keksin teemaan sopivan mottolauseen.
Sen lisäksi oli niitä lupauksia, eli yksittäisiä tavoitteita.
2018
- Säästä 2000e
- Syö ulkona vähemmän
- Uusi poikien vaatekaappi
- Enemmän treffi-iltoja
- Tyttöjenreissu Ruotsiin
- Aloita sali
- Varaa hammaslääkäri
Kuten jo heti huomaatte.
Teemalauseeni ja tavoitteeni ei vastannut toisiaan.
Manifestasin elämääni lisää taikaa, mutta suunnittelin sen sijaan varaavani hammastarkastuksen.
Mitään taianomaista poikien vaatekaapin uudistamisessakaan ollut.
Hyviähän ja tarpeellisia asioita ne olivat, mutta tavoitelistan sijaan, ne sopi paremmin To Do - listaani.
Tavoitteeni olivat joko liian yksinkertaisia; Aloita sali.
Liian epämääräisiä; Enemmän treffi-iltoja.
Tai ne tarvitsisi ala-tavoitteet; Tyttöjenreissu Ruotsiin (ketkä tytöt, aikataulu, budjetti ja säästösuunnitelma, reissusuunnitelma yms.)
Tää aiheutti sen, että vaikka sainkin vuoden lopussa rustattua yli "Aloita sali". Se tavoitteen pointti terveellinen elämäntapa jäi kokonaan.
Kristuksen löytämisen jälkeen, heitin meneen teemat ja mottolauseet, sillä ymmärsin, että menetelmäni oli ennustamista.
Manifestointi on kristityn näkökulmasta vähän niinku toiveen ilmaan heittämistä - mikä vaan energia voi sen toteuttaa, mutta ei jokaisella energialla ole hyvät mielessä.
Manifestointi kyllä toimii ja on toiminut mulla monta vuotta, mutta minkä seuraamuksin, on sitten aivan oma tarinansa.
Siksi kuljen tietäni nykyään Kristuksen opastuksella ja voin sanoa, että on muuttanut koko elämäni.
Kun sitten heivasin teemat, muutin myös lupaukseni tavoitteiksi.
Ja lopulta päädyin keskittymään vain yhteen tavoitteeseen kerrallaan.
Se on toiminut mulla todella hyvin.
Yksi tavoite on selkeä ja yksinkertainen.
Se on päivittäin minun mielessä ja palaan siihen aina päätöksiä tehdessä, kysyen itseltäni:
"Onko tämä päätös linjassa tavoitteeni kanssa?"
Selviytyä Post Partum ajasta kunnialla - tavoite on hyvinkin laaja, siksi se tarvii ala-tavoitteet, jotka me luotiinkin yhdessä.
Ala-tavoitteet muokkautuvat elämän mukana, niitä voi vaikeuttaa tai hetkeksi helpottaa, toisin kuin Uuden vuoden lupaukset.
Joten se luuseriolo ei enää seuraa mua vuosi vuodelta :D
Palaan myöhemmin tavoitteisiin seuraavassa postauksessa missä käydään Get your pink back - haasteen kuukausikatsaus läpi.
: Xenia
.jpg)
0 Comments