Getting my pink back

Kävin viikonloppuna pitkästä aikaa ostoksilla ja mieli teki ostaa vaikka ja mitä, mutta päädyin vain korvaamaan loppuneet hygieniatuotteet uusilla.
Kuten olen jo aiemmin sanonut, minulla on tänä vuonna no buy year, eli vuosi, jolloin en osta mitään, mitä en tarvitse. 
Nyt kun olen saamassa kroppaani pikkuhiljaa takaisin, tekee kyllä vaikeaa olla sortumatta ihaniin neuleisiin ja paremmin istuviin farkkuihin,
MUTTA, omaan ihannepainoon on vielä hieman matkaa, plus nää imetyksen turvottamat rinnat on turha edes yrittää mahduttaa mihinkään kivaan paitaan. 
Joten hygienia tuotteilla mentiin tällä kertaa.


Uni

Vuorokausirytmi ☀️ 7 - 19 🌙

Mitä lähemmäs 6kk mentiin, sitä enemmän ja enemmän haluttiin olla äidissä kiinni. Yötä päivää. Hyvä unikausi, mitä hehkutin viimeksi, keskeytyi sairasteluun ja meillä nukuttiin vain tissi suussa.

Ruokailu

Soseet maistuu ja tosi paljon olemme jo ehtineet maistaa.  
Puuro ei maistu ei niinku millään. Ei ite tehtynä, eikä vauvahyllyltä.
Imetys jatkuu edelleen. 
Tuttia ja tuttipulloa ei huoli enää ollenkaan, mutta ei tarvikaan. Minulle helpoin on imettäminen, enkä mielelläni ole vauvasta erossa 1h pitempään muutenkaan. Tuomitkaa tai älkää.

Valveilla


Kerroin 4kk updeitissa, että meidän kuopus on oppinut ryömimään, istumaan sekä konttaamaan. Enkä olisi uskonut, että saisin tähän kirjoittaa, että meillä jo seistään ja kävellään tukea vasten. 
Eihän tämä aina tarkoita, että poitsu lähtisi kävelemään ekstra aikaisin, mutta jännän äärellä ollaan! 
Ainakin konttauskypärä on tullut tehokkaaseen käyttöön. 



Nyt kun leikkimattokin kävi pieneksi, mietin ostavani leikkikehän vauvalle ja vaihdoimme kotona järjestystä, että se mahtuisi olkkariin. Otimme käyttöön myös UV-teltan kesältä ja se toimii kivasti lelujen säilytyspaikkana. Sinne on kiva kontata leikkimään. 

Hyvää leikkikehää etsiessä aloin miettimään sen kannattavuutta.
Poitsu kun on jo tottunut konttaamaan ympäri alakertaa. 
Ikkunaa vasten seistään ja katsellaan ulos, ruokapöydän alle mennään seikkailemaan, maton päälle kontataan leikkimään ja sohvalta yritetään napata kaukosäätimet. 
Meidän utelias beibi ei tuu viihtyyn pienen neliön sisällä. 
Olisi pitänyt hankkia ja totutella vauvalle se jo alusta asti.
Joten se haave jää ny kauppaan.

Mama

Kaiken kaikkiaan tuntuu, että voin paljon paremmin henkisesti kuin viime kuukausina yhteensä. Puhkuttelen kyllä kiukkua herkemmin kuin normaalisti, mutta muutoin henkiset ja fyysiset post partum oireet on helpottamassa. 
Pois lukien hiustenlähtöä, niitä vielä löytyy joka paikasta :´)


On niin taianomaista tuijottaa nuita hauskoja, meneviä jätkiä ja ymmärtää, että minähän ne olen tänne maailmaan luonut 🥺
⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀
Kivaa maanantaita!

🩷: Xenia




Sen jälkeen kun annoin elämäni Jeesukselle, en ole ottanut melkein yhtäkään selfietä. 
Sitä ennen mun insta oli täynnä naamakuvia ja videoita itsestäni.
Jossain vaiheessa se alkoi tuntumaan minusta jotenkin väärältä. Jopa ylimieliseltä. Ja nyt huomaan, että puhelimeni on täynnä vauvakuvia, mutta itsestäni minulla ei ole mitään hyvää kuvaa :( 
Mun selfiet näyttää nykyään kutakuinkin tältä. 
Minä laittamassa miehelle kuvakuulumisia sairaustuvalta. 
"Hengissä ollaan!"


Postaukseni pointti ei ollut selfiepuutteen harmittelu, vaan mielipiteen jakaminen aiheesta, jonka selfiepuutteen miettiminen sai aikaan. Nimittäin:
Milloin itsensä rakastaminen muuttuu itserakkaudeksi?
Tää oli aihe, josta olen tänään käynyt paljon mielenkiintoisia keskusteluita läheisteni kanssa.

Mulle on muutaman kerran sanottu elämäni aikana, että olen ylimielinen, mutta rehellisesti minusta tuntuu, että sana on sekoitettu itsepäisyyteen ja sarkastiseen käytökseen.
Joojoo, on se sarkastisuuski ihan pirun ärsyttävää - ei sarkastiselle ihmiselle :P 
mutta tekeekö se minusta ylimielisen?

Esimerkiksi siskoani ärsytti yks kerta kun jokaiseen tekooni löysin syyn, ja jokaiseen syyni vastaväitteeseen, löysin myös selityksen. Manipulaatiota(ko)!

"Joskus on vain hyvä lopettaa selittäminen ja myöntää tehneensä väärin." sanoi rakas siskoni.

Hän oli oikeassa. Yritin sitten perään selittää, että tarkoitukseni ei todellakaan ollut siirtää syyllisyyttä niskoiltani, mutta sitten havahduin taas selittäväni.

Minun piti siis oppimalla oppia syiden luettelemisen sijaan, myöntää virheeni heti alussa ja pyytää anteeksi. Selittämisen voi korvata kertomalla, ettei tarkoitus ollut loukata (jos ei ollut) ja se riittää. Syitä sinun ei tarvitse antaa, eikä toisella ole oikeutta niitä vaatia. Ystävällistähän se on perustella ja korjata väärinymmärrykset, mutta ilmankin asia usein selviää.

Ennen selittelin käyttäytymistäni kaikille ja tarvitsin myös syyn muiden käytökseen. Nyt tiedän, että se vaan kumpusi epävarmuudesta. 
Nyt itsevarmuutta keränneenä, herää kysymys missä menee itsevarmuuden ja ylimielisyyden häilyvä raja?

Keskustelut läheisteni kanssa tästä aiheesta, tiivistin yhteen lauseeseen:
Itsevarmuutta on pitää itseään parempana kuin eilen, ylimielisyyttä on pitää itseään parempana kuin muut.

Mutta nyt jatkamaan monopolin peluuta!
Ja joo, oon häviöllä ;(((


🩷: Xenia




Perheemme selvisi angiinakierteestä ja vesirokosta. 
Sairastelu on saanut minut tilamaan lisää vitamiineja, täyttämään talo sitrushedelmillä ja jääkaappi vichyllä limpparin sijaan viikonloppuisin. 
Vauvan ensimmäinen sairastelu koetteli kyllä koko perhettä, mutta voin onneksi sanoa, että olemme jo voiton puolella. 

Pakkopysähtymisen ansiosta huomasin, että yritän jostain syystä aina taistella läpi kriisin. Se liittyy varmaan kontrollin päästämisen vaikeuteen, sillä en vaan saa aikaseksi levätä ja antaa kroppa hoitaa parantumisen. 
Päädyinkin kyselemään neuvoja chat gpt:ltä yömyöhään, johon tämä sitten vastasi suoraan. 

"Laita se ruutu jo kiinni, lepo on tärkeämpi kuin mikään neuvo."

Oli mitä parhain päätös vaihtaa botti suorapuheiseen, sarkastiseen ja kyyniseen versioon, ruutu todellakin meni kiinni xD


Parannuttuani päätin panostaa kuuntelemaan enemmän mitä kehoni minulle viestii, sen sijaan, että sokeasti vain noudattaisin To Do- listaani. 

Nappasin teille kuvan pinterestistä, joka antaa tosi hyvän kuvan kuukautiskierron mukaan elämisestä.




Minulla ei vielä kuukautisia ole, sillä imetän, mutta jo se, että merkkasin kalenteriini joka kuulle "lepoviikon", auttaa minua huokaisemaan helpotuksesta. 

Se on se viikko jolle en sovi mitään menoa - ystävätreffit, esiteinien yökyläily, vanhempainvartti tai hammastarkastus? 
Ei käy! 
Ne sovitaan muulle viikolle, sillä lepoviikolla hidastan luvan kanssa, pidän pyjamapäiviä tai vaikkapa testaan uusia luomivärejäni ja ylilaittaudun, jos huvittaa. 
En aloita mitään declutter projekteja, en syväsiivoa, enkä kuuntele podcasteja tai opi mitään uutta. 
Uppoan syvään jännäriromaaniini ja vietän mahdollisuuden saapuessa paljon aikaa yksin ( toki tällä hetkellä vauva kainalossa).

Vien itseni treffeille jos yksinolo kotona ei onnistu. Pidän leffamaratooneja tai pelaan simssiä. Jotain, ei aivoja kehittävää tai stimuloivaa, vaan sielua lämmittävää puuhaa. 

Joten joo, tällä hetkellä se on pelkkä "itelle bookattu" viikko, mutta kuukautiskierron alkaessa, se on luteaaliviikko, ns. pms-viikko. 

Minulle ei ole hormooniehkäisykeinot sopineet koskaan ja olenkin pakosta näiden vuosien varrella oppinut tuntemaan eri kierron vaiheet kehossani ja elämään niiden mukaan. 
Nyt mä rakastan kiertoni mukaan elämistä!
Tiedän, minä viikkona suoriudun, näytän ja tunnen parhaiten, tiedän milloin kannattaa olla poistumatta kotoa.....

Musta tuntuu, että myös mun läheiset osaavat jo tunnistaa mikä vaihe mulla on kierrossa mennossa, niin paljon olen heille aiheesta puhunut x)

"Ovulating Xenia is fun and pmsing Xenia overthinks👀." sanoo bestikseni.


En olisi uskonut, että joskus sanoisin näin, mutta en jaksa odottaa menkkojen alkamista🥺

🩷: Xenia


Uudemmat tekstit Vanhemmat tekstit Etusivu

ABOUT ME

Olen 33- vuotias, ruuhkavuosista jo melkein selvinnyt kahden pojan äiti, jolla alkoi vauva-arki uudelleen huhtikuussa 2025 kun syntyi minun kolmas poika. Etten menetä itseäni enää äitiyden myllerrykseen, osallistuin Get your pink back- haasteeseen ja tallennan matkani tähän blogiin🩷

POPULAR POSTS

  • RISKIRASKAUS
  • SYNNYTYSKERTOMUS
  • VAIHE KOLME
  • POST PARTUM

Categories

  • getyourpinkback 11
  • raskaus 2
  • rutiinit 3
  • ruuhkavuodet 5
  • vauva 8
  • äitiys 6

Blogposts

  • ►  2026 (1)
    • ►  helmikuuta (1)
  • ▼  2025 (32)
    • ►  joulukuuta (1)
    • ►  marraskuuta (2)
    • ▼  lokakuuta (3)
      • 5KK UPDEITTI JA LOKAKUUN KUULUMISIA
      • SELISELI TEKOSYITÄ
      • MENKAT MISSÄ OOTTE?
    • ►  syyskuuta (5)
    • ►  elokuuta (6)
    • ►  heinäkuuta (5)
    • ►  kesäkuuta (4)
    • ►  toukokuuta (1)
    • ►  huhtikuuta (1)
    • ►  maaliskuuta (2)
    • ►  helmikuuta (2)
Sisällön tarjoaa Blogger.

Contact me

Nimi

Sähköposti *

Ilmoitus *

Translate


Designed by OddThemes | Distributed By Gooyaabi Template