Getting my pink back
Kirjoitan tätä postausta ja kuulokkeistani kuuluu pink noise, mikä auttaa minua keskittymään.
Pojat tekevät läksyjä yläkerrassa, hellalla on tonnikalapasta vetäytymässä ja edessäni leikkii pikkuinen mikkiasuinen rakas.
Elämä on aika jees.

Otin tammikuun itselleni kokonaan ja keskityin sataprosenttisesti pinkki takaisin- haasteeseen, sillä koin olevani hieman hukassa identiteettini kanssa. 
Viime katsauksessa tuskailin treenien ja ruutuajan kanssa.
Tänä päivänä voin ylpeänä sanoa, että päivittäisen lenkin lisäksi treenaan 3 kertaa viikossa ja ruutuaika huitelee minimaalisella tasolla - kiitos someäppien poiston.
Aika pitkälle olemme siis päässeet! :)

Olen tammikuun aikana tosi paljon ajatellut tätä vuotta ja tavoitteitani sille.
Odotukset on korkealla, enkä aio niitä laskea.

Kuten viime vuonna, minulla on yksi päätavoite tälle vuodelle, jolle tulen luomaan alatavoitteet.

Mikä on sitten tavoitteeni? No haluan ottaa elämäni omiin käsiini.
Haluan olla elämäni CEO 

Mitä se sitten tarkoittaapi?

CEO, eli toimitusjohtaja, huolehtii, että luodut stragediat toteutuvat suunnitelman mukaisesti päivittäin niin, että tuloksia syntyy.
Hän myös vastaa taloudesta ja henkilöstöstä.

Eli selkeytettynä minä haluan luoda itselleni stragediat, joilla saavuttaisin unelma elämäni ja haluan myös vastata niiden kulusta täysin. 
Huolehdin elämääni kuuluvat henkilöt niiden paikoilleen: tuen niitä ketkä ovat tukeneet,  annan potkut ihmisille, ketkä eivät enää elämääni kuulu ja ylennän ne henkilöt ketkä sen ansaitsee.
Haluan näyttää kiitollisuuteni konkreettisesti sekä arvostaa avoimesti ja kuuluvasti. 

CEO:na olen myös vastuussa kotitaloudestamme. 
Haluan tänä vuonna ahertaa kotiäitinä, yhtä hyvin kuin töissäkin. Sillä onhan minun työ super tärkeää. Minun työhönhän kuuluu, että kotona kaikki sujuu ja lapsilla on lapsuus minkä he ansaitsevat. Mikä sen tärkeämpää?

Haluan siis, että arkemme sujuu mahdollisimman sutvikkaasti, sillä jos kotona jyllää kaaos, teinit riitelee, vauva kitisee väsymystä, ei kotona oo varmaa kiva olla kellekkään.

En enää aio odottaa muiden lupaa elää elämääni. 
Mies ei päässy ajoissa töistä? 
Lapset ei innostuneet museovierailusta? 
Ystävät peruutti viime hetkellä?
Ei se mitään, menen yksin, sillä ainainen joustaminen ja loputon ymmärtäminen ei loppujen lopuksi auta tai kehitä yhtään ketään. 
Junnaan vain vuodesta vuoteen paikoillani asioissa, missä haluaisin kehittyä, sillä odotan muita😐

Haluan myös mennä empatia edellä tänäkin vuonna, mutta ennenkaikkea haluan oppia antamaan empatiaa itselleni ja palauttaa juttuja elämään, joita ennen tykkäsin tehdä.
Otin jopa selfienkin pitkästä aikaa xD

Mikäs on sinun 2026 vuoden tärkein tavoite?


🩷: Xenia


 BEIBE 6KK


Uni

Vuorokausirytmi ☀️ 7 - 19 🌙

Heräämme nykyään puolen tunnin välein öisin ja päikkäritkin on katkonaisia. Hampaita ja eroahdistusta. Huh huh.

Vaunulenkit pakkasauringossa on ihan parasta tällä hetkellä. Näin saan liikuntaa ja raitista ilmaa, mutta myös pienen pidentämään päiväuniaan.
Vaikka yöunet on katkonaisia, en enää kolmannen kohdalla jaksa niitä stressata. Vauva on alusta asti nukkunut mun kainalossa, niinkuin kaksi edellistäkin. Rinta ja äidin turva on nopeasti saatavilla, näin yöheräämiset ei verota mua hirveästi.

Ruokailu

Soseet maistuu vieläkin pieninä annoksina ja puurokin on alkanut maistumaan, kunhan se on vauvaosaston hyllyltä. 
Imetys jatkuu edelleen ja mennään vauva eellä täysin; unille mennään maidon kautta, unilta herätään maidon kautta. Tissistä käydään myös huikkaamassa rohkaisuryyppyjä leikkien keskellä xD Joo-o, ymmärrän toteuttavani tutin roolia.

Ehkä kun eroahdistus helpottaa niin takaisin tulee taas selkeä rytmi imetykseen. 
Noh, sen näkeepi sitten.

Valveilla

Meidän pieni on oppinut nousemaan kyykystä seisomaan ja seisookin jo ilman tukea 😱
Kävelemään ei uskalla vielä lähteä, mutta tuen kanssa kävely sujuu, eikä ole enää nii huteraa.

Muiden lasteni kohdalla kylpyhetket on ollut ihan best, mutta tää meidän kuopus rakastaa enemmän suihkuja!
Rentouttavasta iltasuihkusta on tullutkin iltarutiinimme kohokohta. 
Utelias, touhukas poikani painaa päänsä olalleni ja rauhoittuu hetkeksi paikoilleen syliini 🥹
Kuvassa poitsu istuu suihkun jälkeen jälkilöylyissä ensimmäistä kertaa.
Tuleekohan tästäkin yhtä innokas saunoja kuin veljistään.

Mama

Rehellisesti, 6kk kohdalla tullut uusi hormoonimyllerrys yllätti. 
Peilistä tuntui tuijottavan takaisin hormonaalinen zombi... 
Tää piti oikein googlettaa ja toden totta. 
3-6kk synnytyksen jälkeen alkaa hormoonivuoristoradan alamäki. Se kun lisätään univajeeseen, niin avot.

Ymmärrän kyllä, että joka kuukausi helpottaa henkisesti ja musta tuntuukin, että vielä vähän, niin ollaan jo voiton puolella :) 
Perussairauteni on vähän temppuillut nyt ja olen pohtinut liittyykö se hormoonimuutoksiin vai syksyn sairauskierteeseen. 

Siitä myöhemmin lisää!

🩷: Xenia





Saavuin juuri saunan lämmöstä, vauva on alkanut vierastamaan ja eroahdistus sekä hampaat painaa, eikä vauvalle kelpaa kukaan muu hoitaja tällä hetkellä. Joten vaikka nukutin vauvelin yöunille ensin, saunailtani näytti kutakuinkin tältä:

SHAMPOON pesin - vauva tissille
HOITOAINEEN laitoin- vauva tissille jne.
Verottaa hieman henkisesti, mutta mitään en muuttaisi enkä vaihtaisi💜
Nyt on beibe syvässä unessa ja ehdin hetkeksi istahtaan jakamaan blogiini viikon oivalluksen.

Mimamoru

Japanilainen sana, joka tarkoittaa "katsoa perään, valvoa". Lapsen kasvatuksessa se viittaa siihen, että aikuinen antaa lapsen yrittää selvitä ongelmastaan itse ja puuttuu vasta sitten kun oikeasti tarvitaan.
Tämän sanan opin tänään ja tää kolahti omalle kohdalle.


Meillä on lauantaisin "lasten kokkauspäivä", jolloin pojat tai jompikumpi suunnittelee, ostaa ainekset ja kokkaa, äidin avustuksella. Eilen oli keskimmäisen poikani vuoro ja hän halusi tehdä suolaisia ja makeita vohveleita, joten tempaisimme lauantaibrunssin.

Hänen kokatessa huomasin tarkkailevani pojan yllä kuin haukka ja neuvovani joka askeleella. 

Osasiko hän rikkoa kananmunat? 
Kyllä, taaperosta asti.

Miksi sitten koin tarvetta puuttua ja neuvoa?
Ehkä se oli nälkä, ehkä se oli poikani "teenkö äiti oikein?" katse. Tänään kumminkin kun opin tuon sanan tarkoituksen, älysin tekeväni väärin.


Otetaan ihan konkreettinen esimerkki eiliseltä.

Poikani rikkoo kananmunia ensin lasiin ja kaataa siitä sitten astiaan. Yksi kananmunista päätyy puoliksi tasolle ja puoliksi lattialle. Poikani kääntyy katsomaan mua ja kysyy "Mitä nyt???!" viitaten, voisiko kananmunan vielä pelastaa kulhoon asti.
Olin tähän mennessä neuvonut häntä joka askeleella ja muistuttanut useampaankin kertaan, ettei kananmunilla saa jöngleerata, sillä meillä ei haaskata ruokaa..... 
(ehkä poikien äidit samaistuu😅).
Poika oli näkyvästi pettynyt ja odotti minulta seuraavaa neuvoa.

Eli neuvon " ota papru käteen ja hommiin." sijaan, olisin voinut implementoida sanan Mimamoru ja kysyä pojaltani "Mitä sinun mielestä tässä kannattaisi tehdä?".
Oikeastaan olisin ihan alusta asti voinut olla taustatukena kauempana ja puuttua aivan pakkotilanteisiin, kuten ainesten väärin mittaukseen tai vaaratilanteeseen.


Noh, virheiden kautta minäkin opin, joten seuraavana lauantaina tää äiti seisoo taka-alalla.
Toivottavasti teillä on ollut ihana viikko!
Öitä😘

🩷: Xenia


Marraskuu on täällä ja on aika katsoa tavoitteita läpi. Päätavoitteeni tälle vuodelle on selvityä post partum ajasta kunnialla ja alatavoitteet loimme tossa postauksessa, sekä päivittelin tilannetta tässä ja tässä <3

Hypätään suoraan aiheeseen.


Psyykkinen

  • Siisti ympäristö - Kun loin tämän alatavoitteen, luulin siivoavani enemmän, mutta mitä enemmän kuukausia vierii synnytyksestä, sitä enemmän opin päästämään irti korkeista odotuksistani. Kaikista tärkein asia oli ymmärtää, että elämä on sesonkeja. Ja olen niin onnellinen, mutta myös hieman häpeissäni, siitä että minulla kesti 33 vuotta ymmärtää, etten epäonnistu elämässä, jos en petaa petiäni viikkoon. Vauvani on 6kk ja käy parhaillaan läpi sellaisia hulinoita, että jos herään yöllä tunnin välein, se on hyvä yö. Joten ei, tässä sesongissa en petaa petiä, vaan jokaiset vauvan päikkärit (3/pv) tulen lepäämään vauvan vieressä, peitto korvilla. 
  • Ruutuaika pienemmäksi - Rajoitin viimeksi aikaa 1h/pv ja se sai mut ymmärtämään, että kaikkea mitä rajoitan, tulen haluamaan vielä enemmän. Sama kuin herkkulakko, se ei toimi mulle, sillä päädyn haaveilevani suklaalevystä tiktok scrollailun kaverina - ja voila! Sorrun ja kadun sitä koko loppuviikko. Nyt jatkan siis rajoittamatta itseäni, mutta täyttäen päiväni mielekkäällä tekemisellä ja harrastuksilla jolloin kännykkä todellakin jää yöpöydälle, pois näkyvistä.
  • Keskipäivän hengitystauko ja illan huolihetki - Nää ollut ihan best. Jatketaan näitä.
  • Iltarutiini - Sairastelut on kuormittanut arkeamme paljon, mutta kunhan en lannistu ja syyllistä itseäni, kaikki toimii mainiosti.  Laitan nyt lisäpanoksia alatavoitteeseen ja alan romantisoimaan iltarutiinini musiikilla, super tuoksuisella suihkusaippualla, kynttilöillä ja kasvohieronnalla. Oujee!
  • Laittautuminen - Huomasin jos laittaudun musiikin tahtiin, laittaudun paljon enemmän ja se on mielekkäämpää. Aamurutiiniini on nyt lisätty musiikkia.
  • Ruokavalio - Herkuton ei jatku, mutta itse en osta herkkuja itselleni ja se on toiminut paljon paremmin kuin rajoittaminen.
  • Sosiaaliset kohtaamiset jaksamisen mukaan - Sosiaalinen uupumus on pakostakin helpottanut sairasteluiden myötä. Ja vaikkei äitivauvakerhot kiinnosta minua tällä erää, olen silti joka päivä kontaktissa läheisiini, enkä koteloidu kotiin.

Fyysinen 

  • 10 000 askelta päivässä - Täyttyy ja joskus jopa pelkästään kotona, kiitos 6kk hulinoiden ja FOMO vauvelin x)
  • Lantiopohjanlihastreeni 3x15 - Jatkuu ennallaan.
  • Post natal pilates 2 krt viikossa - Vähennetään yhteen kertaan viikossa takaisin, sillä tämä sesonki treenaa mun lihaksia jo siinä kun yritän nukuttaa vauvaa päikkäreille ties missä kyykyissä.
  • Iltavenyttely - Siirsin venyttelyn suoraan ulkoilun/lenkin jälkeen ja se on toiminut paremmin.
  • 2L vettä - Onnistuu vihdoin iha heittämällä🥇
  • Vitamiinit: D3 ja magnesiumglysinaatti - Vaihdoin imettäjän monivitamiiniin ja otin EPA ja DHA käyttöön kuurina.


Kaiken kaikkiaan etenemme hitaasti, mutta varmasti. Vauvavuoden puolikas on mennyt ja olen voinut paremmin kuin kaks viimeisintä post partumia yhteensä! Joten vaikkei olla vielä pinkkiä saatu takaisin, kyllä menneisyyden minä olisi ylpeä!

🩷: Xenia


Vanhemmat tekstit Etusivu

ABOUT ME

Olen 33- vuotias, ruuhkavuosista jo melkein selvinnyt kahden pojan äiti, jolla alkoi vauva-arki uudelleen huhtikuussa 2025 kun syntyi minun kolmas poika. Etten menetä itseäni enää äitiyden myllerrykseen, osallistuin Get your pink back- haasteeseen ja tallennan matkani tähän blogiin🩷

POPULAR POSTS

  • RISKIRASKAUS
  • SYNNYTYSKERTOMUS
  • VAIHE KOLME
  • POST PARTUM

Categories

  • getyourpinkback 11
  • raskaus 2
  • rutiinit 3
  • ruuhkavuodet 5
  • vauva 8
  • äitiys 6

Blogposts

  • ▼  2026 (1)
    • ▼  helmikuuta (1)
      • ELÄMÄNI CEO
  • ►  2025 (32)
    • ►  joulukuuta (1)
    • ►  marraskuuta (2)
    • ►  lokakuuta (3)
    • ►  syyskuuta (5)
    • ►  elokuuta (6)
    • ►  heinäkuuta (5)
    • ►  kesäkuuta (4)
    • ►  toukokuuta (1)
    • ►  huhtikuuta (1)
    • ►  maaliskuuta (2)
    • ►  helmikuuta (2)
Sisällön tarjoaa Blogger.

Contact me

Nimi

Sähköposti *

Ilmoitus *

Translate


Designed by OddThemes | Distributed By Gooyaabi Template